Pohjoismaissa, Itämeren alueella ja Luoteis-Venäjällä sijaitsevat historialliset puukylät edustavat yhteistä kulttuuriperintöä, jos tarkastellaan puuta rakennusmateriaalina, itse rakennustekniikkaa ja siitä aiheutuvia asutuksia. tai kyliä, jotka koostuvat puutaloista.
 

Puumateriaalina voi olla paikallisesti kasvatettua mäntyä tai tammea ja rakennustekniikkana laft- tai ristikkopuutavaraa, jossa laft-perinne kuuluu mänty-alueille ja puolipuu tammen kasvualueille. Alueilla, joissa on sekä havu- että lehtimetsiä, mm. Skånessa molemmat rakenteet ovat sekalaisia.
 

Pohjoismaiden, Itämeren alueen ja Luoteis-Venäjän puutaloluonteisilla kaupungeilla ja asuinalueilla on myös yhteinen identiteetti, joka näkyy erityisesti kyläsuunnitelmissa ja katukuvioissa. Ne voivat olla keskiaikaisia ja orgaanisia tai ne voivat olla tiukkoja ja säännöllisiä renessanssin, barokin tai klassismin ajalta. Mutta puutalojen rajoitetun koon ansiosta ne ovat aina ihmisen mittakaavassa ja niissä on aina ero julkisten ja yksityisten huoneiden välillä. Maan ja kylän välinen kauppa - tai kaupungin sisällä - on käynyt kaupungin keskeisellä torilla, jossa sijaitsevat keskusrakennukset, raatihuone ja oikeustalo, kirkko ja isommat kauppatalot.
 

Nykyään pohjoismaiset historialliset puukylät, jotka ovat selvinneet 1960- ja 70-luvun massiivisista purkutöistä, ovat suhteellisen pieniä itsenäisiä kaupunkeja tai 1800- ja 1900-luvuilta peräisin olevia suurempia tiilikaupunkeja "esikaupunkiina". Täällä niistä on viimeisten 30–40 vuoden aikana tullut houkuttelevia asuinympäristöjä ja suosittuja matkailukohteita, joilla jokaisella on oma ainutlaatuinen historiansa. Paitsi että ne edustavat myös luovuttamatonta kulttuuriperintöä.
 

Ihmiset neljässä Pohjoismaassa ovat kuitenkin viime vuosina tulleet yhä tietoisemmiksi siitä, että puukaupunkien säilyttämisessä on ilmaantunut useita uusia ongelmia, jotka eivät ole olleet aiemmin niin merkittäviä: Tilan ja laajennuksien tarve. , uusien talojen vakavaan jälkieristykseen ja huonoon integrointiin kaupunkialueille.
Siksi tarvitaan kokonaispohjoismaista hanketta, joka keskittyy
 

1. Oikeiden materiaalien ja käsityömenetelmien käyttö vanhojen puutalojen kunnossapidossa ja korjauksessa.

2. Poikkitieteellinen yhteistyö käsityöläisten, arkkitehtien, konservaattorien jne.

3. Talonomistajien edut, mukaan lukien puukaupunkien kasvavan massaturismin hallinta

4. Työkaluja kyläsuunnitteluun ja kylän aukioiden ja takapihojen parantamiseen

5. Uusia menetelmiä puiden suojeluun, puiden valintaan ja ajoitukseen dendrokronologialla.

 

Pohjoismaissa meillä on jo ollut suuri ilo tehdä yhteistyötä ja jakaa tietoa ja kokemuksia tästä, mm. pohjoismaisten seminaarien yhteydessä Trondheimissa 2016, Eksjössä 2017, Alingsåsissa 2018 - ja myös Pietarissa. Pietarissa lokakuussa 2018.
 

Tämän kautta olemme tulleet tietoisiksi siitä, että voimme hyötyä myös opiskelusta, kokemusten vaihdosta ja vastaavista toimenpiteistä aitojen puutalojen ja puukylien säilyttämiseksi, joissa mm. tapahtuu Venäjällä - erityisesti Luoteis-Venäjällä, Karjalassa.
 

'Netværket den Nordiske Træby' on Pohjoismaiden ministerineuvoston kolmivuotisen apurahan kautta vuosina 2019–2022 tehnyt yhteistyötä Luoteis-Venäjän kollegoiden kanssa käsitellessään viittä yllä mainittua erittäin keskeistä aihetta.
Erityisesti pohjoismainen ja venäläinen yhteistyö voi vahvistaa mahdollisuuksia hankkeen viiden tavoitteen selvittämiseen (katso edellä), koska nämä ovat vertailukelpoisia ongelmia - mutta erilaisilla kokemuksilla ja asiantuntemuksella, jotka voidaan edullisesti linkittää toisiinsa.
 

Hanke toimii myös inspiraation lähteenä tämän päivän kyläsuunnittelijoille kestävyyden suhteen niin sosiaalisesta kuin ekologisestakin näkökulmasta. Træbyerneä käytetään mallina kiertotalouksille, pienimuotoisille teknologioille ja perinteisille materiaaleille ja menetelmille.
 

Saimme tämän toteutumaan yhteispohjoismaisten ja venäläisten yhteistyöhankkeiden kautta, jotka olemme onnistuneet toteuttamaan - Koronasta ja muista odottamattomista tapahtumista huolimatta: Kaksi yhteistä seminaaria Pietarissa, pohjoismaisten yhteistyökumppaneiden "kiertomatka" Karjalassa elokuussa 2019, Vierailuilla eri puukylissä sekä yhteisen konferenssin Helsingørissä marraskuussa 2021, jossa 150 osallistujaa kaikista maista esittelivät ja keskustelivat viidestä aiheesta kahden päivän aikana.
 

Kööpenhamina, kesäkuu 2022
Søren Vadstrup ja Søren Hossy